Viikko sitten käynnistimme #MyStoryHaasteen täällä blogissa sekä Twitterissä. Tarkoituksenamme oli kannustaa eri alojen ammattilaisia kertomaan omaa tarinaa: mitä haluaa saada aikaan? Saimme useita mielenkiintoisia vastauksia. Seuraavaksi jälkipyykki.
Miltä nyt tuntuu? Mitä jäi käteen?
Nyt tuntuu hyvältä! Haasteeseen vastattiin ja toinen toistaan mielenkiintoisempia videoita julkaistiin Twitteriin. Oli mielenkiintoista paitsi kuulla vastanneiden tarinoita, myös nähdä tekijät aidoimmillaan. Juuri videoiden aitous teki ja tekee niistä helposti lähestyttävämpiä. Minulle ainakin tuli tunne, että haluaisin kuulla lisää.
Me halusimme saada aikaan tekoja – sanoista tekoihin -hengessä. Muuttaa keskustelun suuntaa ja rikkoa tekemättömyyden muuria. Madaltaa kynnystä heittäytymiseen ja tarinankerrontaan. Te teitte sen. Te kerroitte tarinaanne ja me kuuntelimme. Me ihastuimme.
Nyt on aika jatkaa tarinan kertomista. Tarina ei ole staattinen asia, vaan se elää ja kasvaa yrityksen mukana. Ala luomaan ja kasvattamaan sitä. Anna asiakkaidesi tehdä sitä kanssasi ja puolestasi. Pääasia, että teet!
Entä sitten?
Vielä lopuksi haluaisimme tietää, miltä sinusta tuntui tehdä videota. Jännittikö kameran edessä? Mikä oli vaikeinta? Yllättikö jokin asia? Oliko koko prosessi helppo?
Tai: miksi et tehnyt videota? Pelkäsitkö jotain? Eikö ollut aikaa? Eikö ollut sopivaa sanottavaa?
Meillä kaikilla on mahdollisuus oppia haasteesta paljonkin.
#MyStoryHaaste ei jää tähän! Me näemme ja kuulemme mielellämme lisää tarinoita.
Kannustetaan toisiamme toimimaan rohkeasti, luomaan ja kertomaan tarinaa. Rikotaan tekemisen esteet ja ryhdytään toimeen.